Hengissä

Päällimmäinen fiilis on tällä hetkellä helpottunu. Missasin presidentin hautajaiset istumalla pakettiautossa Suomen läpi seuraten, missä vaiheessa luonto alkaa vihertämään (ja stressaten tulevia pääsykokeita). Muutto on kuitenki vihdoin ohi, ja asunto alkaa näyttää pikkuhiljaa kodilta, vaikka koko tilanne tuntuukin vielä ihan absurdilta. Vaikka asunto näyttääkin siltä, miltä oon kuvitellu pitkään kotini näyttävän, en kuitenkaan koe sitä vielä kodiksi. Lensin eilen Rovaniemelle lakkiaisia varten, ja täytyy myöntää, ettei enää tunnu myöskään siltä, että asuisin täälläkään (lapsuudenkotihan tää tulee mulle aina olemaan, tuttu ja turvallinen).

Törmäsin Helsingissä kotiin mennessä rovaniemeläiseen kaveriin, joka kysyi, että mitä oikein teen Helsingissä. "Mie asun tuossa kulman takana" -lause tuntu ihan kummalliselta suussa - mulla on semmonen fiilis, että olisin vaan käymässä niinko aiemminki.

Pahvilaatikkojen keskellä eläminen ei oo kuitenkaan yhessä viikonlopussa ohi, kun heti alkuviikosta mulla oli myös kauhulla ootetut pääsykokeet. (Jälkiviisaana voin sanoa, että eka muutto toiselle puolelle Suomea ja pääsykokeet samaan aikaan ei oo fiksu ratkasu. Älä kokeile.) Niin koomiselta kuin se tuntukin, istuin täysin samassa paikassa viime keväänäkin - tällä kertaa tosin vähän enemmän lukeneena. Vaikka oonkin tosi pessimistinen sen suhteen, että pääsisin opiskelemaan, mulla ei oo samanlainen luuseriolo kuin vuosi sitten. Tiiän tehneeni kokeessa parhaani ja sen, mihin oon siinä tilanteessa pystyny, ja jos se ei riitä, niin sitten se ei riitä. Ajatus toisesta välivuodesta hajottaa, mutta onneksi voin turvautua siihen, että elämä ei kuitenkaan junnaa paikoillaan oman kodin myötä.

Olo on aika tyhjä. Tärkeintä mulle just nyt on se, että selvisin koko keväästä ja sen stressimäärästä. Tuntuu hullulta, että enää aikaa ei tartte käyttää muuttoasioiden selvittelyyn, ja päivisin voi tehä kaikkea muuta kuin lukea pääsykokeisiin (Mitä hittoa ihmiset tekee päivisin yksin kotona?). Ennen pahvilaatikoiden purkamista ja töiden alkamista voin vielä hetken nauttia juhlaviikonlopusta ja ympärillä olevista ihmisistä - kaikkien valittama sää tuntuu ihan toisarvoselta jutulta nyt.

Sopivasti onnellinen kun aika on - uskomaton juttu, kertakaikkiaan.