tiistai 6. kesäkuuta 2017

Mie haahuilen, hiljenen ja hurmaannun

Jotku matkustaa Norjaan, toiset nauttii skumppaa ja mansikoita kesäauringossa, mutta mie oon alottanu vihdoin uuessa työpaikassa. Vaikka hommat sinänsä ei ole uusia, ilmassa on ollu vähän uuden kutkutusta ja jännitystä - tuntuu, että oon sählänny tavallista enemmän ja koko ajan on paljon opittavaa. En oo ehtiny olla montaa päivää kotona yksin - heti kotiin (apua, tuntuupa hassulta kutsua tätä kodiksi, kun ei vielä siltä tunnu) tultua mulle tuli yökylävieraaksi pari pääsykoereissulla olevaa kaveria ja heti perään sohvalla majottuu isi. Kun töissä on joka päivä jatkuvassa hulinassa, oppii jotenkin arvostamaan hiljasia hetkiä kotona ihan yksin. (Vaikka oikeasti en tiiä, mitä ihmiset oikein tekee yksin kotonaan yksin asuessaan. En oo tottunu tämmöseen lorvailuun.)

Neljän päivän visiitti Rovaniemelle oli paikallaan, vaikka melkein mitään suunniteltua en saanukkaan tehtyä (anteeksi äiti, se huone näyttää edelleen ihan hirveältä minun jäljiltä!). Lauantaina kiersin melkein minuuttiaikataululla juhlia, että ehin onnitella (melkein) jokaista mulle tärkeää valkolakkinsa saanutta. Seitsemät juhlat on kuitenkin melkonen maratooni ja aika on rajallista, joten hetkellinenkin yhteinen aika oli hirveän tärkeää, kun tapaamismahdollisuudet vähenee ihmisten kadotessa maailmalle. 

Vaikka ykkösprioriteettina onkin asettua vihdoin aloilleen ja laittaa oma koti kuntoon, uuteen kotikaupunkiin tutustuminen houkuttelee ihan hirveästi. Samaan aikaan haluaisi lukittautua tottumaan näiden neljän seinän sisälle, ulkona alkanu kesä huutaa minun nimeä. Helsingissä aina vaan käyneenä, en pitempiä aikoja viettäneenä, on vaan hirveän vaikea ajatella, minne mennä ja mitä pitäis nähdä. Mitkä on parhaat paikat, jäätelökioskit ja mansikanostopaikat - mistä mie tietäisin? Aion kuitenki jossakin vaiheessa luovuttaa auringolle ja lähteä vaikka vaan harhailemaan, koska äidin sanoin täähän se minun unelma on, asua Helsingissä. 

(Otan ehottomasti vastaan kaikenlaiset ajanviettovinkit tästä valtavasta kaupungista, jossa vaan lähtökohtasesti vielä harhailen muuten ko työmatkoillani.)

Kuvissa ihanat Eevi ja Roosa, joiden valkolakkisankarikuvat sain ikuistaa.

2 kommenttia:

  1. Todella kauniit kuvat! Me muutimme Tampereelle reilu vuosi sitten ja vasta nyt tuntuu, että uskaltaa lähteä seikkailemaan ja etsimään itselleen suosikkikahvilaa. Toki keskustassa ei asuta, joka saatta vähän vaikuttaa asiaan :) Jos olisin sinä niin hyppäisin vain ratikkaan ja lähtisin seikkailemaan!

    ps. tykkään sun tekstistä kyllä todella paljon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Ratikkaseikkailua oon tässä harkinnu, mutta yökyläilijöiden takia se vähän siirtyy. Mutta ehottomasti oon lähössä hyvällä säällä jonnekin vapaapäivänä seikkailemaan! :)

      Poista

Kirjoitathan nätisti ja muita ajatellen! ♥ Henkilökohtaisemmat rakkauskirjeet voit myös lähettää sähköpostilla enbuske.anna@gmail.com.