perjantai 14. heinäkuuta 2017

Päivät paranee vielä






Sooloilua-elokuvassa neuvotaan, että kun elämä menee päin mäntyä, paista pannukakku. Ja mulla on todellaki menny. Oon kärsiny liian lyhyistä yöunista, sählänny töissä, hukannu itteni Espoossa keskellä yötä, astunu lätäkköön... Kaiken huipuksi opiskelijavalintojen julkasun jälkeen minun mukihylly päätti ottaa loparit ja irrota keittiön seinältä. Kyllä. Tippua kesken tehtävänsä. (Ja kun se korjattiin, niin ylähylly päätti tehdä saman tempun.)

Tuntuu, että kaikki mitä elämästä Helsingissä kerron, kuulostaa hirveän pessimistiseltä ja negatiiviselta. Mummi kysy puhelimessa, oonko nyt pettynyt, kun oon muuttanu Helsinkiin. Pettyny täällä elämiseen ja tähän kaupunkiin. (Mistä lie pessimismi periytyny?) Unohan välillä itekki, että Helsinkiin muuttaminen on ollu minun unelma. Että tästä oon haaveillu. Ei sillä, ettäkö ois alkanu kaduttaa vaan siksi, että arki tuntuu arjelta oli sitten missä tahansa. Että elämä potkii kyllä päähän menit minne tahansa. Helsinki on kuitenki ihana, eikä elämä täällä oo mulle kokonaisuudessaan pettymys vastoinkäymisistä huolimatta. Kun vasta kävelin töistä kotiin ihanana kesäpäivänä (oli muuten helkkarin kuuma ko en ihan aamukuudeksi töihin mennessä tajunnu päivällä olevan vähän lämpimämpää), sitä tajus miten ihanaa on asua täällä just nyt.

Kesä-heinäkuun vaihteessa vietin myös ihanan Rovaniemi-viikonlopun just sillon, kun sitä oikeasti tarttinkin. Mulle ei oo tullu paljon semmosia Rovaniemi-koti-ikävähetkiä, mutta ennen sinne menemistä tuntu siltä, etten ois missään mielummin ko siellä. Pääsin laittamaan pitkästä aikaa juhlamekonkin päälle, kun juhlittiin äitin synttäreitä ihanassa saaressa. Sain myös elokuvan neuvojen mukaiset pannukakut heti perille päästyäni. Pääsin myös syömään kesäruokaa, jota oon oottanu paljon, ja mökkisaunasta naku-uinnille, koska semmoset jutut kuuluu vaan kesään. Ja vaikka Helsinki on myös ihana kesäisin, Rovaniemen kesä on erilainen ja siksi sitä kaipaa niin paljon. (Joten kotiin tultuani ostin sitten lentoliput seuraavalle Rovaniemi-reissulle. En kadu, vaikka itteni kipeäksi jouduinki niistä maksamaan.)



Fakta on kuitenkin se, että uudella paikkakunnalla elämiseen tottuminen vie hirveästi energiaa. Olin etukäteen ajatellu viettäväni kunnon turistikesää: käymällä kaikissa Helsingin nähtävyyksissä, viettämällä iltoja terdellä kuunnellen live-musiikkia ja kuvaamalla kaikkea kesäihanaa. En oo kuitenkaan koko kesänä käyny kertaakaan terdellä tai koskenukkaan kameraan ja nähtävyyksiksi voin listata vaan viime tiistaisen käynnin Ateneumissa (Alvar Aalto -näyttely on käymisen arvonen, suosittelen, niistä klassikkoteoksista puhumattakaan) ja ehkä sen, että oon kiivenny Helsingin korkeimpaan ja toiseksi korkeimpaan kohtaan (molemmat on muuten jotain jätekasoja, kuin kivaa). Vaikka kaikkea suunnittelemaansa ei ehtiskään tehä tämän kesän aikana, niin onneksi voin aatella mulla olevan vielä monta kesää täällä jäljellä. Että kyllä sitä ensi vuonnakin ehtii, nyt pitäis vaan hyvällä omalla tunnolla keskittyä siihen, että saa arjen rullaamaan ja energiaa uuteen kotikaupunkiin totuttautumiseen. Siihen, että tutustun minun uusiin huikeisiin työkavereihin ja opettelen laittamaan ruokaa myös sillonki ko viimiset käyttöpäivät ei huutaen lähesty ja ruokaa on pakko tehä.

Kesää on kuitenki vielä jäljellä ja tässä ole mikhään hoppu mihinkhään, niinko minun jääkaappimagneettikin toteaa. Sitä paitsi vaikka vähän vastustaiski välillä, niin usko ihmisiin säilyy etenkin niistä tyypeistä, jotka täysin tuntematta toista haluaa piristää sen päivää ihan vaan kysymällä onko kaikki hyvin ja tarjoamalla kahville jotain kaveriksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan nätisti ja muita ajatellen! ♥ Henkilökohtaisemmat rakkauskirjeet voit myös lähettää sähköpostilla enbuske.anna@gmail.com.